KYMMENPIIKKI

(Pungitius pungitius)
ruotsiksi småspigg, englanniksi nine-spined stickleback

 





Suku:
Kymmenpiikki kuuluu piikkikalojen heimoon Gasterosteidae. Sen sukulaislajeja Suomessa ovat kolmipiikki, vaskikala ja viisipiikki. Suomessa kymmenpiikin muina nimityksinä ovat mm. piikkirautunen, sukupiikki, harnikka ja piikkikala.

Ulkonäkö: Pieni kala, jonka selässä kulkee rivi piikkejä. Piikkien määrä ei aina ole kymmenen, vaan lukumäärä vaihtelee 7-12 välillä. Englanniksi kalan nimi tarkoittaa ”yhdeksänpiikkistä” ja yhdeksän onkin sen piikkien yleisin määrä. Piikkejä on myös sen rinnassa ja kyljissä puolustuksena petoja vastaan, vaikkakin ei niin tehokkaasti kuin kolmipiikillä. Kuten sukulaisillaan, myös kymmenpiikillä on sukkulamainen ruumis, joka päätyy ohueen pyrstöön ja viuhkamaiseen pyrstöevään. Ruumis on silti kolmipiikkiä matalampi ja suu suuntautuu ylöspäin. Kymmenpiikki on myös suomuton ja sillä on vain pyrstönvarressa ja kylkiviivan kohdalla luukilpiä.

Nuorena kymmenpiikki on väritykseltään hopeinen ja vanhemmiten sen väritys vaihtuu vihertävänruskeaksi tai kuparinruskeaksi. Kyljet ovat hopeisia tai läpikuultavia ja niissä on myös tummempia raitoja. Kutuasussaan koiras on lähes musta ja sen piikkimäiset vatsaevät ovat valkeita.

Kymmenpiikki on Suomen piikkikaloista pienin. Myös kymmenpiikkien koko vaihtelee paljon, mutta tyypillinen koko on noin 3-7 cm. Suurimpia yksilöitä on löydetty erityisesti lammista joissa ne ovat ainoana kalalajina. Lammissa elävät kymmenpiikit paitsi kasvavat kokoa, ovat myös käytökseltään rohkeampia ja aggressiivisempia kuin murtovesissä elävät lajitoverinsa. Lampien kymmenpiikeillä on silti heikompi panssarointi ja huonommin kehittynyt lantiopiikki petoja vastaan kuin rannikolla elävillä kymmenpiikeillä.

Mahdollisesti maailman suurimmat kymmenpiikit elävät Kuusamon Rytilammessa, josta ongittiinkin ylös 110-millinen yksilö, mikä on maailmanennätys.
Kuten kolmipiikkikin, kymmenpiikki on lyhytikäinen sillä se elää vain muutaman vuoden.

Levinneisyys ja elinympäristö: Kymmenpiikki elää laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla ja Suomessa se on yleinen, etenkin Keski-Suomessa. Laji elää monenlaisissa makeissa vesistöissä, järvissä, joissa, lammissa, ojissa ja murtovesissäkin itämeren rannikolla.

Parhaiten kymmenpiikki viihtyy rehevissä vesistöissä joissa on matalia kasvillisuusrantoja. Se kestää vähähappisempaa vettä paremmin kuin kolmipiikki. Kymmenpiikki liikuskelee pienissä parvissa rantavesissä ja joskus ulapallakin kun se etsii planktonia.

Ravinto: Kymmenpiikki syö enimmäkseen eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä. Näitä ovat esim. surviaissääskentoukat, vesikirput ja hankajalkaiset. Myös muiden kalojen mäti ja poikaset kelpaavat sille.

Rasvaiset kymmenpiikit itse ovat monien muiden kalojen suosittua ravintoa, kuten taimenten ja haukien. Jos kymmenpiikit joutuvat saalistajan hyökkäyksen kohteeksi, ne alkavat uida poukkoilevasti tai piiloutuvat pohjalle liikkumattomiksi.

Lisääntyminen: Kutuaika on kesä-heinäkuussa matalissa ja vesikasvien täyttämissä rantavesissä. Kymmenpiikki-koiras saa silloin mustan kutuasun valkeilla vatsapiikeillä ja se valtaa itselleen reviirin vesikasvien seasta, pohjan läheltä. Se rakentaa reviirilleen pesän vesikasvien paloista, kiinnittämällä ne yhteen erittämällään liimalla. Koiras puolustaa reviiriään aggressiivisesti. Naaraita se taas houkuttelee pesälleen erityisellä tanssilla ja ohjailee ne pesän käytävään jonne ne laskevat mätimunansa. Yksi naaras voi laskea parikymmentä munaa. Koiras hedelmöittää munat ja alkaa sitten huolehtia niistä. Se vartioi munia ja leyhyttelelee niille happipitoista vettä evillään. Poikaset kuoriutuvat viikon päästä ja koiras vahtii niitä senkin jälkeen kunnes poikasten ruskuaispussit ovat kuluneet loppuun. Tällöin poikaset lähtevät itse omille teilleen etsimään ruokaa.

Kalastus: Ennen sekä kymmenpiikkiä että kolmipiikkiä pyydettiin nuotalla ja lippoamalla kalaöljyn raaka-aineeksi ja öljyä käytettiin esim. lampuissa. Kalaöljy valmistui siten että kaloja keitettiin isoissa pyykkipadoissa ja keitoksen pinnalle kertynyt öljy kuorittiin talteen sen jäähdyttyä. Nykyisin taas kymmenpiikkiä ei enää tähän tarkoitukseen tarvita, mutta sitä voi silti yhä onkia. Kymmenpiikkiä käytetään vain täkykalana tai eläinten rehuna.

Kymmenpiikkiä on vaikeampi kalastaa kuin kolmipiikkiä, sillä ne ovat paljon pienempiä ja arempia. Yleensä kymmenpiikkiä saakin kalastettua sieltä missä ei ole paikalla kolmipiikkejä, koska pienemmät kymmenpiikit jäävät yleensä alakynteen isommille ja ärhäkämmille sukulaisilleen.

Tätä piskuista kalaa pyydetään hyvin pienellä koukulla, pienemmällä kuin kolmipiikkiä ja koukun kokoluokka on 24-26:een. Syöttinä käy hyvin kärpäsentoukka tai pieni madon pala.