KIRJOLOHI

(Oncorhynchus mykiss)
ruotsiksi regnbåge, englanniksi rainbow trout










Suku
: Kuuluu lohikalojen lahkoon Salmoniforms, lohien heimoon Salmonidae ja tyynenmerenlohien sukuun Oncorhynchus. Kirjolohta sanottiin Suomessa aikaisemmin forelliksi, sateenkaariloheksi tai sateenkaarirauduksi, mutta sitten v.1965 presidentti Urho Kekkonen otti käyttöön nimen kirjolohi. Nykyisin kirjolohella on useita lempinimiä kuten esim. kirjo, kirbeli, kirre, possukala, pullakala, kekkonen ja kirjobroileri.

Ulkonäkö:
Kirjolohen nimi viittaa sen kiduskansista kylkiä pitkin pyrstöön asti kulkevaan leveään roosan vivahteiseen juovaan, joka heijastelee myös muita värejä. Suomessa viljelty kirjolohi on rakenteeltaan pulleampi ja pienipyrstöisempi kuin amerikkalainen alkukantansa ja sillä on myös pieni pää suhteessa ruumiiseen ja tylppä kuono. Sen ruumis on korkeampi kuin sukulaisillaan taimenella ja lohella.

Yleisväritys on kirjolohen selkäpuolella tumman harmaa, kyljissä hopeanhohtoinen ja vatsapuolella vaalea, mikä on tyypillistä useimmille kaloille. Värityksen osalta kirjolohen erottaa muista lohikaloistamme aiemmin mainitusta kyljen juovasta ja tummatäpläisestä selkä- ja pyrstöevästä.

Kirjolohen pituus on noin 40–70 cm ja se painaa noin 1–5 kg. Suomen suurin kirjolohi saatiin 06.12.2008 ja se painoi 9,66 kg.

Levinneisyys ja elinympäristö: Euroopan ja Suomenkin kirjolohi on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta 60. leveyspiirin eteläpuolen Tyyneenmereen laskevista vesistöistä. Amerikassa kirjolohesta on kolme muotoa. Hidaskasvuinen ja paikallinen makean veden kirjolohi on ”shasta”, kylmien ja syvien järvien kirjolohi on ”kamloops” tai ”looper” ja merissä elävä, jokiin nouseva muoto taas on ”steelhead” joka tarkoittaa teräspäätä. Vuonna 1894 ensimmäiset kirjolohen mädit tuotiin Suomeen Saksasta ja Suomeen tuotujen kirjolohien rotu lieneekin koko ikänsä makeissa vesissä elävä ”kamloops”. Kirjolohia on istutettu Suomeen monia kertoja ja niitä istutetaan yhäkin, etupäässä virkistyskalastajien iloksi ja lähes ympäri Suomea. Nämä istutetut kalat eivät voi silti luoda pysyvää luonnonkantaa.

Kirjolohi elää mieluusti hapekkaassa vedessä ja se viihtyy myös virran väylässä. Järvissä kirjolohi oleskelee niin jokien ja purojen suissa kuin sankkojen lummekasvustojenkin lomassa.

Ravinto: Kirjolohen ravinto muistuttaa paljon tämän sukulaisen taimenen ravintoa. Se syö poikasena aluksi eläinplanktonia, sitten pohjan vesihyönteisiä toukkineen, äyriäisiä ja veden pinnalle pudonneita hyönteisiä. Isompana, noin kolmantena kasvukesänään se alkaa syömään pienempiä kaloja. Istutetuilla, vielä luonnonoloihin tottumattomilla kirjolohilla on joskus tapana yrittää syödä kaikkea mikä kelluu ja on sopivan kokoista, jopa tupakantumppeja.

Kun kirjolohia kasvatetaan altaissa ja kalakasseissa, niitä ruokitaan kuivarehulla joka sisältää esim. kalajauhoa ja kalaöljyä, vehnää, kasviöljyä, kasvivalkuaisraaka-aineita, vitamiineja ja kivennäisaineita. Myös kasviperäisiä rehuja on alettu käyttämään kirjolohen ruokinnassa enemmän.

Kasvatetun kirjolohen liha saa punaisen värinsä rehuun lisätystä astaksantiini-pigmentistä. Luonnossa kasvavat lohikalat saavat punaisen värinsä ravinnostaan jossa on krilliä ja katkarapua. Kasvatettua kirjolohta syötetään pigmenttiä sisältävällä ravinnolla, sillä tutkimusten mukaan tummemmanpunainen kalanliha kelpaa asiakkaille paremmin.

Lisääntyminen: Kirjolohi lisääntyy virtaavassa vedessä huhti-toukokuussa sorapohjalle, mutta pysyviä luonnonkantoja Suomeen ei ole muodostunut, sillä Suomessa ei ole kirjolohille tarpeeksi pitkiä lämpimiä jaksoja. Vesien happamuuskin on esteenä, koska kirjolohen lisääntyminen ei onnistu alle pH 6,2 vedessä. Kirjolohen luonnonpoikasia on silti löydetty eteläisimmässä Suomessa, mutta seuraavan polven luonnonlisääntymisestä ei ole havaintoja.

Kirjolohi on maamme merkittävin elintarvikkeeksi viljelty kalalaji, koska se kasvaa nopeasti ja sopeutuu monenlaisiin vesistöihin. Kirjolohen vuosituotanto on peräti 15 miljoonaa kiloa. Poikastuotanto tapahtuu yleensä sisävesissä ja varsinainen ruokakalatuotanto taas merialueilla. Poikasia kasvatetaan aluksi pyöreissä lasikuitu- tai betonikaukaloissa, joissa on jatkuva virtaus ja poikasten kasvaessa ne siirretään lihotettavaksi verkkoaltaisiin järviin tai kala-altaisiin jokien varrelle. Kalankasvattamot rehevöittävät vesistöjä ja tämän kalan viljelyn päästöt tuotettua ravintoyksikköä kohti ovat yhtä runsaita kuin sian- ja naudanlihantuotannossa. Kirjolohi onkin luokiteltu yhdeksi sadasta maailmanlaajuisesti haitallisimmasta vieraslajista.

Kalastus ja kirjolohi ruokana: Kirjolohta istutetaan vesistöihin aikuiskoossaan vapakalastajien saalisvarmuuden lisäämiseksi ja nämä kirjolohet yleensä kalastetaankin varsin pian pois varsinaisissa kalastuspeijaisissa. Juuri veteen laskettuna kirjolohi iskee kiinni miltei mihin tahansa ja varmiten saalista saa jos menee kalastamaan mahdollisimman lähelle kalojen istutuspaikkaa. Mutta sitä pitempään kirjolohi saa elellä uudessa kotivesistössään, sitä vaikeampi sitä on pyydystää. Kirjolohi on monien kalastajien mieleen sillä se käy kiinni niin jigiin, vaappuun, perhoon, onkimatoon kuin pilkkiinkin ja se on muhkea ruokala. Syöttinä käytetään toukkien ja matojen lisäksi pientä kalaa, katkaa ja kelluvaa syöttitahnaa mitä pyöritellään palloiksi koukun ympärille. Vaikka muutoin kirjolohi voi käydä syöttiin millä kelillä tahansa, kuumina hellepäivinä matalan veden aikaan kirjolohi ei yleensä ole syönnillä ja silloin olisi parasta ajoittaa kalastus aamuun tai iltaan. Juoksevissa vesistöissä kirjolohen voi löytää viileän veden aikaan kosken niskalta tai alajuoksulta ja keskikesällä kirjolohi voi napata kovastakin virrasta.

Kirjolohen punainen liha on rasvaista ja herkullista ja se lieneekin edullisena ja ruokaisena tunnetuin kalatiskeiltä saatava kala silakan ohessa. Kun kirjolohi pyydetään luonnonoloista, se olisi hyvä teurastaa ja laittaa ruoaksi mahdollisimman pian sillä rasvaisena kalana kirjolohi ei säily kovin kauaa. Suomustaminen ei ole välttämätöntä. Tämän muhkean kalan voi paistaa esim. uunissa kokonaisena tai fileenä, graavata, pistää kalakeitoksi tai vain lisätä kirjolohen paloja vähärasvaisemman kalan sekaan makua antamaan.